Vanhusten oikeudet eivät saa olla Pirhan säästöjen, ohjeiden ja kilpailutusten armoilla
Pirkanmaan hyvinvointialueen vanhuspalvelujen ympärillä on vuosina 2024–2026 tapahtunut jotain sellaista, johon pitäisi suhtautua paljon vakavammin kuin tavallisena hallinnollisena kiistana.
Eduskunnan oikeusasiamies on joutunut puuttumaan Pirhan menettelyihin, jotka koskevat ikääntyneiden oikeutta ympärivuorokautiseen palveluasumiseen, palvelujen saatavuutta, hoidon jatkuvuutta ja Pirhan omia toimintaohjeita.
Kyse ei ole paperinpyörittelystä. Kyse on ihmisistä, jotka eivät enää selviydy kotona ilman ympärivuorokautista apua.
29.8.2024 annettu ratkaisu EOAK/2727/2024 on tässä kokonaisuudessa pysäyttävä.
Apulaisoikeusasiamies antoi Pirkanmaan hyvinvointialueelle huomautuksen eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain 10 § 1 momentin nojalla.
Oikeusasiamiehen mukaan Pirha oli menetellyt lainvastaisesti, koska iäkkäät asiakkaat olivat joutuneet odottamaan ympärivuorokautista palveluasumista yli kolme kuukautta ilman lainmukaista perustetta. Lisäksi palvelua ei ollut järjestetty ilman aiheetonta viivytystä.
Ratkaisussa viitataan muun muassa vanhuspalvelulain 18 § 2 momenttiin, sosiaalihuoltolain 45 §:ään sekä järjestämislain 8 §:ään.
Vielä vakavampaa on se, että kyse ei ollut vain yksittäisen viranhaltijan virheestä. Oikeusasiamies totesi Pirhassa olleen lainvastaisia toimintaohjeita. (oikeusasiamies.fi)
Tässä kohtaa pitäisi jokaisen päättäjän pysähtyä.
Miten hyvinvointialueella voi syntyä ohje, jonka noudattaminen johtaa vanhuksen lakisääteisen oikeuden vaarantumiseen?
Ja vielä tärkeämpi kysymys:
Miten tällainen ohje on päässyt läpi organisaation valvonnasta?
Oikeusasiamiehen huomautuksen jälkeen asian olisi pitänyt olla selvä.
Mutta asia ei päättynyt siihen.
Ratkaisussa EOAK/7038/2024 oikeusasiamies joutui tarkastelemaan Pirhan uusia ikääntyneiden asumisen palvelujen myöntämisperusteita. Erityisesti huomiota kiinnitettiin siihen, miten asiakkaan kieltäytyminen tarjotusta palveluasumispaikasta vaikuttaa odotusaikaan. (oikeusasiamies.fi)
Sen jälkeen annettiin EOAK/5994/2024, joka koski nimenomaan Pirhan toimenpiteitä vanhusten palveluasumista koskevan ohjeistuksen korjaamiseksi. Ratkaisu annettiin 31.12.2025 ja julkaistiin tammikuussa 2026. (finlex.fi)
Siis ensin huomautus lainvastaisesta menettelystä – ja sen jälkeen edelleen tarve selvittää, miten toimintaa on korjattu.
Tätä ei pitäisi kuitata sillä, että hallinto on monimutkaista.
Vanhuksen elämä ei ole hallinnollinen prosessi.
Jos ihminen tarvitsee ympärivuorokautista hoivaa, hän tarvitsee sen silloin, kun tarve on todettu. Ei silloin, kun organisaation omassa tuotannossa sattuu olemaan paikka vapaana. Ei silloin, kun kilpailutus on saatu päätökseen. Eikä vasta sen jälkeen, kun omainen on tehnyt kantelun.
Vuonna 2026 oikeusasiamies arvioi lisäksi Pirhan vanhusten asumispalvelujen hankintamenettelyä.
Tässä yhteydessä oikeusasiamies katsoi Pirhan menetelleen virheellisesti tilanteissa, joissa palveluntuottajan sopimuksen päättyminen saattoi vaikuttaa sellaisen vanhuksen asemaan, jonka palveluntarve edellytti asumisen jatkumista samassa hoivakodissa. Hankintamenettelyissä on turvattava myös hoidon jatkuvuus ja pysyvyys. (pirha.fi)
Tässä on asian ydin:
Vanhus ei ole hankintasopimus.
Vanhus ei ole kilpailutuksen numero.
Vanhus ei ole kustannuserä, jonka ympärille rakennetaan hallinnollinen optimointimalli.
Hän on ihminen.
Ihminen, jolle tuttu hoivakoti, tutut hoitajat ja tuttu ympäristö voivat olla turvallisuuden kannalta ratkaisevia. Muistisairaalle vanhukselle hoivapaikan vaihtaminen ei välttämättä ole tavallinen muutto. Se voi olla valtava elämänmuutos.
On toki todettava myös toinen puoli. Oikeusasiamies ei ole väittänyt, että kaikki Pirhan vanhuspalvelut olisivat riittämättömiä tai että kaikki Pirhan työntekijät toimisivat väärin. Päinvastoin, tuhannet sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät tekevät vaativaa työtä vanhusten hyväksi joka päivä.
Juuri siksi järjestelmän johdon on kannettava vastuunsa.
Kun laillisuusvalvoja löytää lainvastaisia ohjeita, kyse ei ole siitä, että työntekijöitä pitäisi syyllistää. Kyse on johtamisesta, ohjeistuksesta, valvonnasta ja poliittisesta vastuusta.
Nyt kysymykset Pirhan aluehallitukselle ja aluevaltuustolle:
1. Kuinka monta iäkästä henkilöä on vuosina 2024–2026 joutunut odottamaan ympärivuorokautista palveluasumista yli lain salliman määräajan?
2. Kuinka pitkiksi pisimmät odotusajat ovat venyneet?
3. Kuinka moni vanhus on joutunut vaihtamaan hoivapaikkaa Pirhan kilpailutusten tai palveluntuottajan vaihtumisen vuoksi?
4. Kuinka monessa tapauksessa hoidon jatkuvuus tai vanhuksen turvallisuus on vaarantunut hoivapaikan vaihtumisen yhteydessä?
5. Milloin Pirha poisti käytännöistään kaikki oikeusasiamiehen lainvastaisiksi katsomat ohjeet – ja kuka tästä vastasi?
6. Miten aluehallitus on varmistanut, ettei sama lainvastainen toimintatapa voi toistua?
7. Onko aluevaltuustolle toimitettu täydellinen raportti oikeusasiamiehen huomautuksesta, sen aiheuttamista korjaustoimista ja niiden toteutumisesta?
8. Kuinka paljon Pirha käyttää rahaa tilanteisiin, joissa vanhusten palvelujen järjestämisen viivästyminen johtaa sairaalahoitoon, päivystyskäynteihin tai muihin raskaampiin palveluihin?
Ja viimeinen kysymys on ehkä kaikkein tärkein:
Jos oikeusasiamiehen huomautus ei riitä muuttamaan toimintatapaa, mikä sitten riittää?
Vanhuksen oikeuksien toteutuminen ei saa riippua siitä, kuinka sitkeä omainen on, osaako hän tehdä kantelun tai jaksaako hän taistella viranomaisjärjestelmää vastaan.
Lakisääteinen oikeus on oikeus myös silloin, kun ihminen itse ei enää pysty sitä puolustamaan.
Pirhan päättäjien tehtävä on varmistaa, että tämä periaate toteutuu käytännössä.
Ei ensi vuonna. Ei seuraavan selvityksen jälkeen.
Vaan nyt. Kiitos.
Lähteinä ovat erityisesti Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisut EOAK/2727/2024, EOAK/7038/2024 ja EOAK/5994/2024 sekä Pirhan julkaisema selvitys vuoden 2026 hankintaratkaisusta.
Unto Murto