Eläkeliiton Urjalan väki
Kun Urjalassa kokoonnutaan,
ei murheita kauaa muistellaan.
Jo kahvin tuoksu kertoo sen,
nyt alkaa päivä iloinen.
On pöytä katettu ja pullatkin,
ja jutut parhaat tietenkin.
Ne vanhat muistot, uudet kuulumiset,
ja naurun raikkaat helähdykset.
Kun jumppaan lähdetään rivissään,
niin jokainen tekee parhaimpansa.
Jos polvi vähän naksahtelee,
niin huumori kaiken peittelee.
Kesällä maanantaisin tavataan,
mölkyn ääreen kokoonnutaan.
Kapulat lentää sinne sun tänne,
ja nauru kuuluu pitkin mäenne.
Yksi tähtää mestarin lailla,
toinen heittää ihan omilla taidoilla.
Kun pisteet menee laskuissa sekaisin,
niin aloitetaan iloisesti uudelleen vain.
Retkibussiin noustaan joukolla,
eväät mukana repussa, laukulla.
Matkan aikana maailma paranee,
kun tarinat toinen toisensa voittaa ne.
Ja bingoillassa jännitys kasvaa,
jokainen omaa riviään passaa.
Kun joku huutaa: ”Bingo, nyt tuli voitto!”
niin taputuksiin yhtyy koko joukko.
Laulu raikaa, vaikkei aina
sävel osu aivan kohdallansa.
Mutta sydämestä kun lauletaan,
niin siitä ilo moninkertaistetaan.
Silmälasit ovat taas hukassa,
etsitään niitä kiireessä ja touhussa.
Kunnes joku nauraen huomauttaa:
”Nehän ovat otsalla, katsokaapas vaan!”
Ystävyys täällä kaikkein kantaa,
iloa jokaiseen päivään antaa.
Ei vuosia lasketa vakavissaan,
vaan eletään tätä hetkeä parhaimmillaan.
Nostetaan siis kahvikuppi ilmaan,
kiitos kuuluu jokaiselle mukaan.
Eläkeliiton Urjalan väki näyttää meille,
että parhaat vuodet voivat olla edelleen eessäpäin.
Siellä missä nauru ilmaan soi,
ei vanhuuskaan voittoa voi.
Kun ystävät kulkevat rinnakkain,
on elämä juhlaa – päivä kerrallaan vain!
Unto Murto
